Yli puoli vuosisataa viimeisen matkustajajunan lähdön jälkeen keskustelu Torreviejan yhdistämisestä Espanjan rautatieverkkoon on jälleen saamassa vauhtia.
Torrevieja ei ole enää se suhteellisen pieni rannikkokaupunki, joka menetti junayhteytensä vuonna 1970. Se on nyt nopeasti kasvava kaupunki, jossa on yli 113 000 rekisteröityä asukasta, väestö kasvaa dramaattisesti kesällä ja se on yksi eteläisen Costa Blancan tärkeimmistä matkailutalouksista.
Kasvusta huolimatta sillä ei ole edelleenkään suoraa rautatieyhteyttä.
Alicanteen, Murciaan tai muualle Espanjaan matkustavat asukkaat ja vierailijat joutuvat pitkälti turvautumaan yksityisautoihin, busseihin tai takseihin. Junamatkaa jatkavien on yleensä matkustettava Alicanteen, Orihuelaan tai Murciaan.
Rautatieyhteyden palauttamisen kannattajille Torreviejan väestö, taloudellinen merkitys ja kävijämäärät tekevät aseman puuttumisen perustelemisesta yhä vaikeampaa.
Suolan ympärille rakennettu rautatie
Torreviejan alkuperäinen rautatie avattiin vuonna 1884 haarana, joka yhdisti kaupungin Alicante–Murcia-linjaan Albatera-Catralissa.
Reitillä oli tärkeä rooli paikallisessa taloudessa, erityisesti suolan kuljetuksessa Torreviejan kansainvälisesti merkittäviltä suolalaitoksilta. Matkustajaliikenne tarjosi asukkaille myös yhteydet sisämaan kaupunkeihin ja laajempaan kansalliseen rautatieverkkoon.
Linja kuitenkin ajautui pitkään laskuun tieliikenteen laajentuessa ja investointien siirtyessä pois pienemmiltä haararaiteilta.
Viimeinen matkustajaliikenne toimi tammikuussa 1970. Vaikka toiveena oli, että sulkeminen saattaisi olla väliaikainen, junat eivät koskaan palanneet.
Osia entisestä rautatiekäytävästä on sittemmin imeytynyt kaupunkikuvaan tai muutettu Torreviejan vihreäksi väyläksi, mikä tekee historiallisen reitin yksinkertaisesta uudelleen avaamisesta erittäin epätodennäköistä.
Siksi mikä tahansa nykyaikainen rautatieyhteys vaatisi huomattavasti uutta infrastruktuuria pelkän vanhojen raiteiden kunnostuksen sijaan.
Mitä uusi rautatie tarjoaisi?
Ilmeisin hyöty olisi parantunut yhteys.
Moderni juna- tai raitiovaunuliikenne voisi yhdistää Torreviejan Alicante-Elche Miguel Hernándezin lentokentälle, Alicanten kaupunkiin, Orihuelaan, Murciaan ja laajempaan Välimeren rautatiekäytävään.
Asukkaille se voisi tarjota vaihtoehdon ajamiselle vilkkailla teillä, kuten N-332 ja CV-95. Turisteille se voisi helpottaa Torreviejan saavutettavuutta ilman auton vuokraamista tai yksityisen lentokenttäkuljetuksen järjestämistä.
Mahdolliset hyödyt ulottuisivat mukavuutta pidemmälle.
Luotettava julkinen liikenneyhteys voisi vähentää liikenneruuhkia, alentaa liikenteeseen liittyviä päästöjä ja parantaa nuorten, ikääntyneiden asukkaiden ja niiden liikkuvuutta, jotka eivät pysty tai eivät halua ajaa autoa.
Se voisi myös auttaa työntekijöitä liikkumaan Torreviejan ja naapurimaiden työvoimakeskusten, kuten Murcian tai Alicanten, välillä ja samalla helpottaa paikallisten yritysten pääsyä asiakkaiden, työntekijöiden ja vierailijoiden luokse kaikkialta alueelta.
Kesällä, kun alueen väkiluku kasvaa ja tieverkostoon kohdistuva paine kasvaa, suuren kapasiteetin julkisen liikenteen vaihtoehdon arvo tulisi erityisen ilmeiseksi.
Lentokenttien saavutettavuus on edelleen keskustelun keskiössä
Suora yhteys Alicante-Elchen lentokentälle on yksi kannattajien vahvimmista argumenteista.
Torreviejassa on tällä hetkellä suora lentokenttäbussiyhteys, ja Vega Bajan bussiyhteydet ovat parantuneet. Bussit ovat kuitenkin edelleen alttiita ruuhkille, eivätkä ne välttämättä tarjoa junan tarjoamaa vuorotiheyttä, kapasiteettia tai jatkoyhteyksien valikoimaa.
Rautatie- tai raitiovaunuyhteys lentokentälle voisi antaa matkustajille mahdollisuuden jatkaa matkaa Alicanteen, Elcheen, Benidormiin ja muihin kohteisiin ilman yksityisajoneuvoa.
Se voisi palvella myös väliyhteisöjä, kuten Guardamar del Seguraa, Rojalesia ja Orihuelan rannikkoalueita, valitusta reitistä riippuen.
Tuo laajempi alueellinen rooli voisi osoittautua ratkaisevaksi. Yksinomaan Torreviejan keskustaan suunniteltu rautatie voi olla kustannuksiltaan vaikea perustella, kun taas useita tiheästi asuttuja ja matkailusta riippuvaisia kuntia palveleva käytävä voisi olla vahvempi taloudellinen ja sosiaalinen peruste.
Miksi niin ei ole tapahtunut?
Ongelma ei ole ehdotusten puute.
Vuosikymmenten ajan poliittiset puolueet ja julkishallinto ovat toistuvasti keskustelleet Torreviejaa koskevista rautatie-, raitiovaunu- ja yhdistetyn liikenteen yhteyksistä. Tutkimuksissa on tarkasteltu mahdollisia yhteyksiä Orihuelaan, Alicante-Elchen lentokentälle ja muihin Vega Bajan osiin.
Kukaan ei kuitenkaan ole edennyt alkuperäistä keskustelua pidemmälle.
Kustannukset ovat yksi merkittävä este. Nykyaikaisen rautatien rakentaminen kehittyneiden kaupunki- ja rannikkoalueiden läpi vaatisi maan hankintaa, monimutkaista suunnittelua, uusia asemia ja mahdollisesti kalliita siltoja, tunneleita tai tiemuutoksia.
Vastuu on toinen ongelma.
Tämän mittakaavan hanke edellyttäisi yhteistyötä Torreviejan kaupunginvaltuuston, naapurikuntien, Valencian hallituksen ja Espanjan liikenneministeriön välillä. Jokaisella hallinnolla on omat vastuualueensa, budjettinsa ja poliittiset prioriteettinsa.
Myös siitä, millaisen muodon yhteyden tulisi olla, on erimielisyyttä.
Jotkut kannattavat perinteistä rautatietä, joka yhdistäisi Torreviejan kansalliseen verkkoon Orihuelan kautta. Toiset väittävät, että Alicanten raitiovaunujärjestelmän laajentaminen, joka mahdollisesti kulkisi lentokentän ja rannikkokuntien läpi, palvelisi enemmän matkustajia.
Vaihtoehtoisia ehdotuksia ovat raitiovaunu-juna-teknologia, opastetut bussireitit ja suuren kapasiteetin pikabussikäytävät.
Hanke jää todennäköisesti suunnittelupöydälle, kunnes viranomaiset pääsevät sopimukseen reitistä, liikennejärjestelmästä ja rahoituslähteestä.
Ratkaisisivatko junat Torreviejan liikenneongelmat?
Myös junien kannattajien tulisi olla realistisia. Asema ei automaattisesti poista ruuhkia.
Torrevieja on maantieteellisesti hajallaan, ja siellä on suuria asuinalueita La Matasta Los Balconesiin ja Orihuela Costan rajalle. Monet matkustajat tarvitsisivat edelleen busseja, polkupyöriä, takseja tai autoja päästäkseen asemalle.
Jotta raideliikenne onnistuisi, se olisi integroitava tehokkaaseen kaupunkibussiverkostoon, kävelyreitteihin, pyöräilyyhteyksiin ja liityntäpysäköintipalveluihin.
Myös minkä tahansa aseman sijainti olisi kiistanalainen. Keskeisellä paikalla sijaitseva terminaali olisi kätevä, mutta vaikea ja kallis rakentaa. Syrjäinen asema saattaisi olla helpompi rakentaa, mutta vähemmän houkutteleva matkustajille, ellei sitä tueta tiheillä jatkoyhteyksillä.
On myös kysymys siitä, oikeuttaisiko ympärivuotinen matkustajakysyntä investoinnin, erityisesti kesän huippusesongin ulkopuolella.
Kriitikot saattavat väittää, että bussien vuorovälejen parantaminen, omien bussikaistojen käyttöönotto ja suorien yhteyksien vahvistaminen lentokentälle ja olemassa oleville rautatieasemille olisivat nopeampia ja huomattavasti halvempia.
Pitkän aikavälin suunnittelun kysymys
Väittely ulottuu lopulta pidemmälle kuin vain siihen, pitäisikö Torreviejan yksinkertaisesti "palata takaisin".
Vanha rautatie kuului toiseen aikakauteen ja palveli hyvin erilaista kaupunkia. Todellinen kysymys on, pitäisikö nykypäivän kaupunki sisällyttää nykyaikaiseen alueelliseen liikennejärjestelmään, joka on suunniteltu sen nykyiselle väestölle ja tulevalle kasvulle.
Torreviejan kasvava väestö, kansainvälinen yhteisö, matkailuala ja riippuvuus tieliikenteestä vahvistavat kaikki perusteita vakavan toteutettavuustutkimuksen tekemiselle.
Tällainen tutkimus voisi kuitenkin viedä vuosia. Siinä olisi tarkasteltava matkustajakysyntää, ympäristövaikutuksia, rakennuskustannuksia, mahdollisia reittejä ja integrointia laajempaan julkiseen liikenneverkkoon. Siinä olisi myös verrattava raideliikennettä rehellisesti parannettuihin bussipohjaisiin vaihtoehtoihin.
Yli 50 vuoden ajan rautatiehankkeita on säännöllisesti noussut esiin, usein vaalien aikaan, vain kadotakseen jälleen, kun poliittinen huomio on siirtynyt muualle.
Torreviejan vakiinnuttua yli 100 000 asukkaan kaupunkina asukkailla saattaa olla aiheellista kysyä, kuinka kauan se voi vielä pysyä yhtenä alueen suurimmista kaupunki- ja matkailukeskuksista ilman suoraa pääsyä rautatieverkkoon.
Valinta ei ole pelkästään junien ja linja-autojen välillä. Kyse on siitä, nojataanko edelleen ylivoimaisesti tieverkkoon vai kehitetäänkö monipuolisempi, joustavampi ja kestävämpi liikennejärjestelmä.
Pitäisikö Torreviejassa siis vihdoin olla taas asema?
Monille asukkaille vastaus on ehdottomasti kyllä. Vaikeampi kysymys on, ovatko vastuulliset viranomaiset valmiita sopimaan realistisesta hankkeesta ja tarjoamaan sen toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen.
